Daredevil: Director's Cut oli ihan positiivinen yllätys. Muutaman lukemani arvostelun sisältämät kehut eivät kyllä olleet täysin perättömiä. Tarinan kannalta melko merkityksettömiä kohtauksia, jotka studio oli välttämättä halunnut alkuperäiseen teatteriversioon, oli jätetty pois. Lisätyt uudet kohtaukset syvensivät mukavasti tarinaa. Osa saattaa mennä hieman ohi, ellei tunne sarjakuvaa. DC:ssa on myös enemmän toimintaa: jenkeissä rated R. :) En tosin ihan heti keksi minkä takia.

Leffasta jää edelleen hieman sekava olo, vaikka DC toimiikin kokonaisuutena selkeästi aikaisemmin näkemääni teatteriversiota paremmin. Tappelut ovat ihan kelpo tavaraa ja visuaalinen puoli on hyvin hanskassa. Selkeästi aikaisempaa tummempi leffa. 3½/5

Nämä olen nähtyn kuluvan viikon aikana:

House of Wax (2005)

+
+Paris Hilton seivästetään, kunnolla, tosin häntä ei kiduteta tarpeeksi
+Elisha Cuthbert saa turpaansa, tosin ei tarpeeksi lujaa
+vaha voi kuullostaa hyvältä idealta...

-
- ...mutta ei ainakaan tässä elokuvassa sitä ole
- kauhua ei ole
- komediamaisuus
- näyttelijät
- juoni
- tehosteet
- loppuratkaisu (jutun eräänlainen aukijättöidea oli typerä)

0,5/5

Monster-in-Law (2005)

+
+ Jane Fondan ylinäyttely
+ Jane Fondan hahmon ilkeys
+ no Jane Fonda

-
- Michael Vartanin näyttely (kuin Steven Seagalia katsoisi)
- Jennifer Lopezin näyttely (tarviiko sitä muka verrata johonkin??)
- ei niinku mitään uutta juonessa
- komedia ei toimi kuin todella harvoin
- väkinäismäinen loppu, joskin odotettavissa oleva

1,5/5

A History of Violence (2005)

+
+ David Cronenberg
+ Maria Bello (aika nätti :love: )
+ Juoni toimii paikoitellen loistavasti
+ väkivalta tuntuu ja näyttää hyvältä
+ ei tylsistyttänyt niinkuin edellä mainitut tekivät

-
- Viggo Mortensen (ei tästä tyypistä säälimätöntä tappajaa saa tekemälläkään)
- loppu laskee pisteitä, vaikka aika luontevalta tuntuikin

4/5

Land of the Dead (2005)

+
+ George A. Romero on palannut
+ verta, verta, verta
+ ruuminosia, irtojäseniä, suolenpätkiä

-
- näyttelijätyö ei ole kovin kaksista
- Dennis Hopperin hahmosta ei saatu oikein mitään irti
- juoni heikohko, mutta joo, tämähän on zombie -leffa
- eikö tämä kaikki ole jo nähty aiemminkin?

2/5

Äideistä Parhain.

Pidin kovasti.

To Kill A Mockingbird

Tuli sitten viimein tämä klassikko tsekattua. Enpä olisi kyllä uskonut että nousee ihan omien suosikkieni joukkoon. Ehdottomasti useiden katselukertojen arvoinen. Tehdään +/-

Plussat:

+lapsinäyttelijät, jotka eivät ärsyttäneet

+näyttelijät noin yleensä

+tapahtumapaikka oli todella hyvä

+nopeasti etenevä kerronta

+oikeussalikohtaus kokonaisuudessaan

+tunnelma

+tuomion julistaminen oikeussalissa, jännitys tiivistyy

Miinukset:

-elokuvan loppu tuntui vähän pitkitetyltä ja oudolta

Eipä oikein jäänyt muuta moitittavaa. 5/5

I could shoot all the blue jays I wanted - if I could hit 'em; but to remember it was a sin to kill a mockingbird. Well, I reckon because mockingbirds don't do anything but make music for us to enjoy.

+ väkivalta tuntuu ja näyttää hyvältä
............:eek: :D

King in New York (1957) (title/tt0050598/) :) :) :) ½
Chaplinin vanhoillapäivillä tekemä komedia. Ihan hauska, mutta osalta myös tylsä. Chaplinin viimeinen näyttelytyö.

Gold Rush (1925) (title/tt0015864/) :) :) :) :) :)
Katsomani versio oli vuoden 1925 alkuperäinen, pidempi, mykkä versio joka on MK2:n DVD paketin extrana. Tämä elokuva oli samalla korkealla tasolla Chaplinin uudelleen leikkaaman kanssa. Pidemmässä mentiin parissa kohdassa hieman pidemmälle ja näin juonesta tuli jopa syvemmälle etenevä. Tässä mykässä versiossa ei ollut Chaplinin puhetta eikä hänen säveltämäänsä musiikkia, vaan koko elokuvan ajan (96min) musiikki oli pianomusaa, jossa tuttuja kappaleita tuli vuorenpeikkojen tanssista Auld Lang Syneen. Kultakuume kuuluu ehdottomasti joukkoon parhaita 1900-luvun elokuvia.

Starsky & Hutch

Ihan kelpo lauantai-illan viihdettä 70-luvun hengessä. Plussaksi voidaan laskea, ettei ollut liikaa yliyritystä johon tuoreemmat komediat ovat yleensä kompastuneet. Eri kokoisia julkkis-cameoita oli taas Stillerin leffojen tyyliin tarjolla useita, 3/5.

The Lord of the Rings: The Return of the Kingin SEE tuli katsastettua. Viimeksi olen elokuvan nähnyt elokuvateatterissa, jolloin se tuntui joltain elämääkin suuremmalta teokselta, mutta nyt uudelleenkatselun jälkeen joutui toteamaan, ettei tämä nyt niin mullistava ollutkaan. Hyvä vielä tänäkin päivänä, mutta pari vuotta oli jo ehtinyt kultaamaan muistoja. Eeppiset taistelukohtaukset olivat luonnollisesti upeaa katseltavaa ja onhan tämä minusta trilogian paras osa. Pidennetty versio n. 4 tunnin kestossaan oli ajallisesti melkoinen paketti, mutta toisaalta pidennetyt/lisätyt kohtaukset olivat ihan mukavia. IMDB:n sijoitus (#3) ihmetyttää kyllä, ei tämä nyt niiiin loistava ollut.

4/5

My Summer of Love:

Teinityttörakkausdraama englannista. Ihan pätevä kaiken kaikkiaan, mutta olisi voinut vetää paremminkin mukaansa, nyt jätti vähän loppupeleissä vähän mitäänsanomattoman olon. Pääosatyttö ei ollut mikään hirveän hyvä, tämä toinen tyttö sen sijaan oli sekä huomattavasti kauniinmpi, että myös jonkin verran parempi näyttelijä. Tarina oli hyvin perinteinen tämän genren edustajalle, mitä nyt loppu-20-minuuttia oli vähän yllätys, vaikka jotain tuon tyyppistä kyllä osasikin odottaa.

3½ / 5

Lord of the Rings: Return of the King: Extended Edition:

Tuli mulkaistua tämä järkyttävän pitkä paketti ensimmäistä kertaa sitten teatterikierroksen. Parempi tämä oli kuin teatteripainos, loppu ei enää tuntunut niin pitkältä kuin teatterin penkeillä istuttaessa, mutta olisi se silti saanut olla selkeästi lyhyempi. Lisäksi loppukuviin ei oltu saatu lainkaan tunnetta mukaan, mikä kyllä noin muutenkin vaivasi vähän kokonaisuutena koko Kuninkaan paluuta.

Teknisesti toki helvetin hieno ja cgi-tehosteen vertaansa vailla, hahmot nyt eivät ole ikinä olleet näiden leffojen vahvuuksista suurin ja näyttelijäsuoritukset olivat parhaimmillaankin vain ok-tasoa. Hobitti -kvartetti ärsytti paikka paikoin kovastikin, ja erityisesti Frodo & Sam -osuudet olivat elokuvan selkeästi heikointa antia. Kokonaisuutena Aragornin seurueen liikkeiden seirailu oli huomattavasti kiintosaimpaa, vaikka siitäkin katosi paras terä elokuvan kuluessa. Legolas & Gimli -huumoria oli syystäkin vähennetty, mutta vieläkin sitä olisi voinut karsia.

Minas Thirithin -taistelu ja elokuvan ensimmäinen 1½ noin muuten vain olivat paras osaamista. Thirithin taistelu ei kuitenkaan oikein pärjää Two Towersin vastineelleen, jossa oli paremman tunnelman lisäksi oikeaa epätoivon tuntua. EE:n lisäykset huomasin yllättävänkin hyvin, ottaen huomioon, että teatterileikkauksen katsomisesta on aika paljon aikaa. Muutamia oikeinkin hyviä kohtauksia oli mukana, mutta valitettavasti sitten taas leikkauspöytä ei ole toiminut toisin päin: paljon oli sellaisia kohtauksia, jotka olisi voinut lyhentää (Frodo tuijotti varmaan 25 minuuttia) tai poistaa kokonaan.

Nyt kun on kaikki EE:t katottu, niin heitetään nyt tällaiset arvosanat:

Fellowship: 4½
Two Towers: 4+
Return of the King: 3½

Stephen T. Kay: Boogeyman *
Kaikin puolin tylsä ja typerä elokuva, jota kenenkään ei kannata katsoa.

Michael Curtiz: Sea Hawk ****
Errol Flynnin tähdittämä lennokas meriseikkailu, jossa ei tylsää hetkeä ole.

D. W. Griffith: The Greatest Question **
Tuntemattomampaa ja heikompaa Griffithiä. Nuori tyttö näkee murhan ja vuosien päästä pestautuu sattumoisin murhaajien taloon kotiapulaiseksi. Tarina on kauttaaltaan heikko, eikä edes Lillian Gish onnistu pelastamaan elokuvaa.

Clarence Brown: Anna Karenina ***
M-G-M:n hengetön Tolstoi-filmatisointi. Perheensä jättävän naisen ja nuoren upseerin romanssi ei ota tulta alleen missään vaiheessa. Garbo on pätevä roolissaan, samoin hänen aviomiestään näyttelevä Basil Rathbone, sen sijaan Fredric March upseerin roolissa on melkoisen eleetön.

Michael Curtiz & William Keighley: The Adventures of Robin Hood ****
Yksi lapsuuden suosikeista. Errol Flynn näyttelee Robin Hoodia, Olivia de Havilland Marian-neitoa. Näyttävä, vauhdikas, hauska - todellinen vanhan ajan seikkailuelokuva.

Carl Th. Dreyer: Gertrud *****
Dreyerin viimeinen elokuva, teatterinäytelmän pohjalta valmistunut Gertrud on kertomus keski-ikäisestä naisesta, joka jättää aviomiehensä saadakseen kaipaamaansa rakkautta elämäänsä. Dreyerin mestariteos on erittäin hidastempoinen, mutta ei missään nimessä tylsä. Paljon pitkiä vuoropuheluita ja vielä pidempiä kohtauksia.

Hyökkäys poliisiasemalle 13
Viime viikkoina on tullut katsottua aika paljonkin elokuvia, mutta tämä oli pitkästä ainoa jota voin sanoa hyväksi leffaksi. Kevin Spaceyn tähdittämä Negotiatorhan tästä tietysti tuli mieleen, mutta ei tämä mikään kopio kuitenkaan ollut. Elokuva piti hyvin otteessaan ja oli paikoin yllätyksellinen. Laurence Fishburne hoiti osansa hyvin ja toinenkin, minulle ennestään tuntematon Ethan Hawke, pääosanesittäjä oli ihan ok. Jos jotain jäin kaipaamaan, niin ehkäpä tapahtumapaikan olisi voinut jossain vaiheessa kuvata vähän laajemmin, ettei jäisi mielikuvituksen varaan niin paljoa.

4+ / 5