Friday Night Lights (2004)

Jälleen kertomus pikkukaupungin jenkkifutis tiimistä. Joukkueeseen asetetuista paineista ja niiden kanssa elämisestä. Tuttu ja turvallinen mutta silti toimiva tarina. Näyttelijät suoriutuvat hyvin rooleistaan ja pelikohtaukset olivat taas loistavasti kuvattu. Erityisesti Tim McGraw (home.php) näytteli roolinsa "vuoden isänä" yllättävän hyvin.

4/5

Höh, Nekromatik'han on laatuviihdettä koko perheelle saksan malliin. :)

ainaki melkein

Jep ainakin ZOMBIE 90:n jälkeen!!:naminami:

"Whaat, special forciiiis??"
"Yeah, nuclear special forciiis!!"

The Killing (Kubrick?) oli aika turha tekele 3/5,

Makuja on tietenkin monia, mutta itse pidän tätä kyllä parhaana heist-leffana kautta aikojen. Turha tekele ei missään nimessä!

A Night at Noxbury (tai jotain sinne päin)

Normaalia huonompi komedia. Sen verran täytyy hehkutusta antaa, että musiikit olivat mitä loistavimmat. Näyttelijät aivan kauheita, juonesta nyt puhumattakaan.. Muutama hauska kohtaus, muutoin kovin ohutta.

2+/5

El Mariachi

Rodriguezin ensimmäinen ohjaus, ja täytyy myöntää, että lahjakkuus paistoi läpi, vaikka budjetti oli luokkaa kengännauha. Ehdotonta herkkua on leffan alku, jossa on havaittavissa sujuvaa kerrontaa/ohjausta. Juoni on myöskin melko kiinnostava, mutta ehdotonta miinusta tulee vähemmän kauniista naisista. Suosittelen.

3½/5

Dogma:

Kevin Smith -komedia, ihan pätevä sellainen. Ensimmäinen tunti menee oikein mukavasti, ja laatudialogia on tarjolla jatkuvasti. Varsinaisia "repeämisiä" ei tapahdu kuitenkaan lainkaan, mutta hymyä ja Jarkkomaista hihitystä kyllä jonkin verran. Näyttelijät ovat kaikki ihan hyviä rooleissaa, vaikka eihän tämä nyt tosiaan mikään näyttelijöiden elokuva ole. Affleck & Damon -parivaljakon oletin olevan suuremmassa roolissa, mutta taitavat olla eniten mainostettuja lähinnä nimensä vuoksi. Ihan mukava & viihdyttävä paketti kuitenkin kaiken kaikkiaan. Se Jumalan ääni -ukkeli on pirun hauska ja selvästi elokuvan parasta osa-alue.

3½ / 5

Matchtickmen:

Olemattomalle huomiolle aivan syyttä jäänyt Ridley Scottin kelmielokuva. Nicole Cage on oma puoliluetettava itsensä, tehden varsin pätevän roolisuorituksen. Sam Rockwell Cagen rentona kaverina tekee itselleen varsin tyypillisen roolisuorituksen. Rooli ei tarjoa suuria mahdollisuuksia venymiseen ja Rockwell onkin jokseenkin juuri niin hyvä, kuin hahmo antaa myöden. Cagen roolihahmo sen sijaan kyllä antaisi mahdollisuuksia muistettavaankin tulkintaan, nyt se jää lähinnä tasolle "viihdyttävä".

Parasta Matchtickemenissa on aivan ylivoimaisesti Alison Lohman. White Oleanderista pongattu tyttö oli oikeastaan se alkuperäinen syy tämän elokuvan hankkimiseen, eikä elokuvan tekohetkellä 24 vuotias Lohman petä 14 vuotiaana teinityttönä. Roolisuoritus on hyvin yksinkertaisesti todettuna loistava. Jos nyt vielä vähän lisää kehutaan niin elokuva on kaikinpuolin nätin näköinen, eritoten omannäköisensä ja tarina on riittävän mielenkiintoinen pitämään kiinnostuksen yllä koko kestonsa ajan. Erittäin viihdyttävä elokuva, mutta ei sitten kuitenkaan oikeastaan juuri muuta.

4- / 5

päätimpä heittää aivot nurkkaan ja katsoa jonkun seikkailu leffan ja valituksi tuli

Sahara:eli katsomaan lähdin mieli avoimena ja pelkällä ajan käyttö periaatteella. tässä ei leffa pettänyt vaan tarjosi hauskaa actionia ja typeriä vitsejä. elokuva jaksoi viihdyttää ja saihan sillä ajan mukavasti kulumaan;) tällä periaatteella annan

:D :D :D :D /5 (tämä siis ihan aivot narikkaan mielessä)

Taustaa: kymmentuntinen työpäivä toimistossa sisältäen mm. viisituntisen palaverin. Puoliksi koomassa kotiin ja tykki tulille toiveessa katsella jokin täysin tyhjäpäinen mättöpätkä aivot narikkaan asenteella. Ja katso; Toiveeni toteutui!

EXIT WOUNDS (Steven Segal). Leffa vastasi täysin toivettani. Mielentilasta johtuen leffa oli itse asiassa yllättävän viihdyttävä. Tarinaan oli saatu muutama kiva yllätys (kuka olikaan oikeasti pahis ja kuka good guy) ja autoja rikottiin paljon (niitä budjettikärryjä) ja hienoilla autoilla kruisailtiin näyyttävästi (niitä ei rikottu). Päähänlyöntikisaa Segalimaisesti riittävästi ja tissitkin nähtiin. Ja kökköä actionhuumoria genren sääntöjen määräämä määrä.

Sopivassa mielentilassa tämä on 3/5, väärän mielialan vallitsessa jopa 1/5 on liikaa.

BTW, miksi tämmöisessä leffassa pitää aina olla joku irrallinen pukuhuone, punttisali tms. yläruumis-paljaana-pullistellen-enhän-ole-yhtään-gay-kohtaus?

Todella pitkä aika on edellisestä postauksesta, joten nämä seuraavat ovat kertyneet viikkojen ajalta.


Komisario Palmun erehdys (title/tt0054001/)

Se ensimmäinen Palmu-elokuva ja itsellä ensimmäisen kerran nähtävänä. Mielenkiintoinen murhatarina tämä oli ja Kassilan ohjausta oli ilo katsella. Myös näyttelijöiden puolelta tuli unohtumattomia rooleja. 4/5


Kaasua, Komisario Palmu (title/tt0055038/)

Heti perään se seuraava. Tässä itse tarina ei ollut aivan ensimmäisen Palmu-leffan veroinen, mutta mielestäni pääosanäyttelijöiden kemiat kohtaavat tässä mitä mainioimmin ja jopa herkullisemmin kuin siinä ekassa. Ja Leo Jokelahan on itseoikeutetusti Suomen peter lorre. 4/5


Three Days of the Condor (title/tt0073802/)

Tämä oli täynnä sitä kultaisen 70-luvun tunnelmallista agenttijännärimeininkiä. Mukavastihan leffa jaksoi pitää otteessaan loppuun asti. Näyttelijöistä paras oli tietysti Max Von Sydow. Hieman tarinassa epäilytti ainakin se,kuinka helposti Faye Dunawayn hahmo kellistyi Redfordin alle.. Elokuvan muut ansiot kuitenkin sen verran vankat että sille irtoaa 4/5.


Dear Frankie (title/tt0377752/)

Pakkohan tämä oli hommata katsottavaksi, kun kerran kehutusta brittidraamasta oli kyse. Hieno kuvaus lapsen ja tämän yksinhuoltajaäidin elämästä. Tarina asetti varsin kovat odotukset elokuvalle ja ei ne ihan kaikilta osin täyttyneet. Älkää kuitenkaan väärin käsittäkö, todella laadukas leffa on kyseessä ja loppu onnistui vakuuttamaan, joten kyllä tälle suositukset voi antaa. Suosikkibrittidraamojen joukkoon tämä ei ihan noussut, ehkä eniten jäin lisärosoisuutta kaipaamaan. 4/5.


Gilbert Grape (title/tt0108550/)

Toinen lämminhenkisen draama. Tämän näkemisestä oli 10 vuotta ehtinyt vierähtää ja parempihan se oli kuin mitä muistikuvat kertoivat. Kautta linjan upeaa näyttelyä ja kaunis tarina hienosti rakennettuine päähenkilöineen. Jostain syystä pala ilmestyi kurkkuun elokuvan aikana useampaankin kertaan. Kaunista. 4½/5.


Taxi Driver (title/tt0075314/)

Joissain leffoissa homma vaan natsaa täydellisesti kohdalleen. Taksikuskin alussa kun Bernard Herrmanin musiikki pyörähtää käyntiin ja kuvat paskaisesta New Yorkista ilmestyvät ruutuun, tuntuu jokin heti loksahtavan kohdalleen. Ja kun elokuva jatkaa samalla linjalla loppuun asti jättäen vielä mukavasti tulkinnanvaraa, niin voi todeta nähneensä mestariteoksen. 5/5.

Matchtickmen:

Olemattomalle huomiolle aivan syyttä jäänyt Ridley Scottin kelmielokuva. Nicole Cage on oma puoliluetettava itsensä, tehden varsin pätevän roolisuorituksen......Erittäin viihdyttävä elokuva, mutta ei sitten kuitenkaan oikeastaan juuri muuta.

4- / 5

Samoilla linjoilla ollaan. Alison Lohman hurmasi meikäläisen Big Fish:ssä. Osittainen hankintasyykin siis sama. Kukas tuo Nicole Cage muuten on? ;)

Samoilla linjoilla ollaan. Alison Lohman hurmasi meikäläisen Big Fish:ssä. Osittainen hankintasyykin siis sama. Kukas tuo Nicole Cage muuten on? ;)

En tiedä minäkään. Mutta kerropa sinä minulle, että mikä elokuva tuo Matchtickmen oikein on? IMDB ei kyseistä elokuvaa tunne ja kuitenkin olet tuon elokuvan (myös) hankkinut? Jotain kotikutoista materiaalia, b-luokan Wesley Snipes-tuotantoa vai ihan jotain muuta? Itse pidin kuitenkin myös elokuvasta Matchstick Men. Oletko nähnyt sitä?


Jos nussii pilkkua, mitää olla valmis menemään pohjaan asti. ;)

The Philadelphia Story (title/tt0032904/) (Skandaalihäät)
Screwball-klassikko, jos ei nyt aivan täysosuma ollut, niin viihdyttävän elokuvatuokion kuitenkin tarjosi. Näyttelijäsuoritukset (Stewart, Hepburn ja Grant - vahvempaa pääosakolmikkoa saa toivoa) olivat kyllä erinomaisia ja kemiat olivat kohdallaan, mutta muutama suvantokohta aiheutti turhia hidastumisia elokuvan tahdissa. :):):):)-

Quatermass and the Pit (title/tt0062168/)
Vanhaa kunnon Hammer-scifiä. Juoni oli sopivasti kiehtova ja muutenkin tällainen tunnelmoiva tiedemieslähtöinen b-luokan scifistely miellyttää. Taas huomasi että ennen sentään keskityttiin enemmän juonilähtöiseen kerrontaan, valitettavasti nykyisin b-scifi sortuu aina jossain vaiheessa aivottomaksi räiskinnäksi. :):):)+

Makuja on tietenkin monia, mutta itse pidän tätä kyllä parhaana heist-leffana kautta aikojen. Turha tekele ei missään nimessä!

Jaa, että ihan heist-leffa... Ei tolle todella vakiintuneelle termille ole suomenkielistä vastinetta?

Mut mun mielestä toi black&white-elokuva is directed by todella loistava ohjaaja Kubrick, mutta herran alkupään tuotanto ei simply yllä Outolemmen jälkeisen tuotannon levelille.