The Elephant Man(1980)
David Lynchin varhaistuotantoa. Koskettava kuvaus 1800-luvulla eläneen vakavasti epämuodostuneen John Merrickin elämästä. Anthony Hopkins ja John Hurt loistavat rooleissaan. Surullinen, mutta samalla kaunis elokuva. 4+/5

Lost Highway(1997)
Lähes kaksi vuosikymmentä uudempi, saman ohjaajan elokuva. Näin peräkkäin katsottuna kaverin ohjaustyylistä löytää yhtäläisyyksiä, mutta paljon on menty eteenpäin ja aikalailla erilaiseen suuntaan. Todellinen audiovisuaalinen kokemus, joka ei kyllä ensimmäisellä katselulla oikein aukene. Perkeles kun näissä Lynchin leffoissa joutuu miettimään ihan liikaa! Suoraan TV:n ääreltä: 4/5

Jaahas, kuluneen viikon aikana onkin tullut katsottua 23 leffaa.

1. The Fifth Element

Kyllä muistan, kun suhtauduin tähän leffaan todella suurin varauksin aikoinaan sen trailerin perusteella. En olisi millään uskonut, että tämän tyyppisestä leffasta voisi tulla sellainen suosikki kuin myöhemmin osoittautui. Upea tulevaisuus-fiilis ja hieman erikoisempi rooli Bruce Willisille. Leelookin on ihan söpö, vaikka nämä anorektikko-mallit eivät yleensä herätä minussa tällaisia tunteita. 5/5


2. The Living Daylights

Itse pidän Daltonista Bondina, vaikka Connery onkin suosikkini. Daltonin 007-hahmoa sanotaan usein liian totiseksi. Aika totinen tämäkin on, ja Bond-tyttökin lienee sieltä heikoimmasta päästä. Mutta actionia tästäkin löytyy mukavasti. 4/5


3. Licence to Kill

Vaikka edellinenkin oli hyvä, niin tämä on se vielä parempi kahdesta Daltonista. Pahiksen rooleihin on löytynyt hyvät näyttelijät, ja Bond-tyttöpuolikin on hieman parempi tällä kertaa. 4/5


4. Honey, I Shrunk the Kids

Tämä leffa kuuluu taas niihin pakkohankintoihin, jonka on joskus naskalina nähnyt. Kaverin luona VHS:n joskus näin ja pitkän ajan jälkeen piti DVD hommata. Ei sinänsä mikään huono leffa vieläkään, sellainen sopivan harmiton koko perheen kuva. Pidän Rick Moraniksesta ja myös tekninen toteutus on varsin mainio ikäisekseen. Jatko-osatkin hankin samaan aikaan. 3½/5


5. Coming to America

Eddie Murphyn parhaimmistoa, ehkä jopa paras. Eli Prinssille Morsian suomeksi, todella hauska alusta loppuun ja mukana on vielä reilusti romantiikkaakin. Sekä Eddie että toinen pääosanesittäjä, Arsenio Hall, vetävät hyvät roolit, monikossa tosiaankin... ;) 4/5


6. Showtime

Eddie Murphyn reilusti uudempaa, 2000-luvun tavaraa ja aisaparina Robert De Niro. Kaksi erilaista poliisia pannaan yhteen, tuttu kuvio, mutta tällä kertaa mukaan sotketaan vielä reality-sarjan kuvaukset, se on sinänsä ihan jännä ajatus. Toimintakomediasta on kyse, ja aika toimintapainotteiseksi se jääkin, mutta jokunen tosihauska kohta kyllä löytyy. Varsinaisen sohvalta-putoamis-naurunkohtauksen aiheuttaa scene jossa esitellään De Nirolle lahjaksi annettava entinen huumekoira... 3/5


7. Blade Runner

Hitaasti aukeaa. Nyt ehkä 3:n tai 4:n katselun jälkeen tämäkin alkaa saavuttaa jonkinasteisen suosikin aseman itsellä, lähinnä taas fiilissyistä ja miksei syvällisemmin ajateltuna juonenkin takia. Fiilis on kuitenkin upea, tässä on juuri sellainen 80-luvulla tehty tulevaisuuden visio. 3/5


8. The Eiger Sanction

Hieman harvinaisempi Clint Eastwoodin kuva. Vuorikiipeily-jännäri, kiipeilyn lomaan on sotkettu agenttipeliä. Vähän ankean oloinen, mutta kovalle Clint-fanille tietysti pakkohankinta kuten muutkin. 3/5


9. Kill Bill vol. 1

Ei iskenyt eka kerta tässäkään ei sitten yhtään, kun teatterissa näin. Haukuin koko paluumatkan mukana olleelle kaverille. Mutta kuten Pulpin ja Dogsien kohdallakin, kyllähän se siitä parani. Ei taida omaa Tarantino-suosikkia tästä kuitenkaan tulla, mutta hyvä kuva silti. 4/5


10. Kill Bill vol. 2

Ykkösestä pidin enemmän aiemmin, nyt menneen katselukierroksen jälkeen en enää ole aivan varma, kummasta. Soundtrack on loistava molemmissa, kuten kaikissa Quentinin kuvissa. Siitä tulee kyllä paljon pisteitä. 3½/5


11. Rushmore

Tämän ostin tavoistani poiketen aikoinaan ihan arvostelun perusteella, olikohan Leonard Maltinin kirjasta vai mistä jäänyt mieleen. Ei ole oikein auennut, masentavan oloinen kuva. Ainakin pääosan esittäjä on todella masentava tyyppi, vaikka monessa onkin mukana. Sinänsä leffan tarina on kyllä ihan leppoisaa katseltavaa, enkä paikoiltani noussut kertaakaan tämänkään leffan aikana. 2½/5


12. Contact

Suosikki, jota tuli jo kasettina aikoinaan paljon katseltua. Jostain syystä pidän tällaisista leffoista, joissa on joku tutkimus- tms. pieni porukka, jotka tekevät jotain tieteellisiä juttuja (Twister, Dante's Peak...). Tällä kertaa kuunnellaan ääniä avaruudesta, ja aika erikoinen scifi-leffahan siitä jalostuukin. 4/5


13. The Fugitive

Loistava, jännittävä leffa loistavin näyttelijöin. Ei käy aika pitkäksi. 4/5


14. Taxi (2004)

Aika karmea tekele, jos verrataan alkuperäiseen ranskalais-Taxiin, tai jopa verrattuna sen jatko-osiin Taxi 2 ja 3... Vaikea uskoa, että Mahoney moittii jenkkileffaa ja kehuu ranskalaista, mutta näin on rehellisesti sanottava. 2/5


15. Johnny English

Mr. Bean ei ole tällä kertaa Bean, vaan Johnny English. Samaan komiikkaan tämäkin kyllä pohjautuu, tosin mr. English on välillä ihan järkevän oloinen ja välillä hauska koheltaja. Kokonaisuus ei ehkä ole aivan yhtä hauska, kuin odotin, mutta viihdyttävä silti. 3/5


16. Star Wars Episode I

Vanhojen osien ystävällekin tämä oli ihan mieluisa tultuaan. Ei tunnelmaltaan aivan alkuperäisten veroinen, mutta kokonaisuutena ihan hyvä leffa. 3½/5


17. Star Wars Episode II

Tämä puolestaan tuntui hieman edellistä heikommalta, tässä vaiheessa. Ilmeisesti nuori Anakin alkoi ärsyttämään enemmän. 3/5


18. Star Wars Episode III

No, Anakinin ärsyttävyys ei ainakaan ole vähentynyt, mutta muuten tätä osaa on odotettu niin pitkään, että se antaa paljon anteeksi. Ainakin yhden katselukerran jälkeen tuntui siltä, että vastaukset seuraavan osan kysymyksiin löytyivät. 3½/5


19. Spaceballs

Aivan rehellisesti sanottuna, jos pelkkää viihteellisyyttä katsotaan: pidän tästä enemmän, kuin yhdestäkään kuudesta oikeasta SW:sta... Huumori tosin vaatii ainakin jonkinlaisen tietämyksen warsseista ja parista muustakin leffasta, toimiakseen täydellisesti. Loistava näyttelijäkaarti, hauskaa erityisesti se että John Candy on "mog"... 4/5


20. Striking Distance

Tämä pääsi kyllä VHS-aikana pahasti loppuunkulumaan omalla kohdalla, sen takia tuli yli kolmen vuoden katselutauko nyt DVD:llä. Itse leffasta pidän kyllä vieläkin, vaikka se hieman masentavalta toisinaan tuntuukin. Bruce Willis on hänelle tyypillisessä roolissa alkoholia runsaasti käyttävänä, kärttyisänä poliisina, mutta "joki-poliisi" on sinänsä erikoisempi ympäristö kuten joku metrokyttäkin, tästä oma lisänsä mielenkiintoon. 3½/5


21. Earth Girls Are Easy

Geena Davis vuonna -88 melkoisen erikoisessa komeidiassa, joka pursuaa Suomi-viittauksia (thread: Elokuvien Suomi viittauksia) (forums/showthread.php?t=15049&page=6)
! Jeff Goldblum, Jim Carrey ja Damon Wayans karvaisina alieina! 80-luvun California-meininkiä korostetuimmillaan! Voiko tällä yhdistelmällä mennä mönkään? Ei voi! :) DVD:n (R1) ekstoissa pääsee vielä laulamaan karaokena mm. "I'm a blonde" ja opiskelemaan, kuinka Suomen alppivaltiossa syödään vuohenjuustoa ja jodlataan... 3½/5


22. U.S. Marshals

Takaa-ajetun jatko-osa Takaa-ajajat. Harrison Fordin tilalla Wesley Snipes, jahtaajana sama porukka kuin edeltäjässään. Varsin samaa luokkaa kuin toinenkin, ei kyllästytä vaikka tämäkin on kovasti soittimessa pyörinyt kuuden vuoden aikana. 3½/5


23. Summer Rental

Kunnon kasarikomedia (-85), jossa John Candy lähtee perheensä kanssa rantalomalle. Jostain syystä ei tunnu aivan yhtä hauskalta kuin suurin osa muista näkemistäni Candyistä, mutta Rip Torn on sopiva merirosvon rooliin ja Karen Austin on MILF :) 2½/5

North by Northwest (1959)
- Taglinen mukaisesti 3000 mailin pituinen takaa-ajo jännityksen mestarilta, eli Hitchcockilta. Toinen katsomiskerta vahvisti sen, että kuuluu henkilökohtaisella listalla ko. ohjaajan elokuvien kärkikolmikkoon. Hieman 39 Stepsin tyylinen, ei juutu yhteen tapahtumapaikkaan. Cary Grant on karismaattinen mainosmies, joka joutuu korviaan myöten kuseen. Naispääosan esittäjäkin osoittautuu lopulta ihan symppikseksi vaikka manipuloijan piirteitäkin löytyy. Loppukohtaus Mount Rushmorella on ehkä Hitchin paras. 4½ / 5

Full Monty (1997)
- Työttömyyttä Sheffieldissä on kuvattu sillä tavalla, että katsoja tuntee suurta sympatiaa päähänpotkittuja kohtaan. Päähenkilöiden tapaisiin tyyppeihin voisi törmätä vaikka lähiökapakassa. Tiettävästi jenkit eivät ole vielä (?) raiskanneet tätä elokuvaa tekemällä uusintafilmatisointia. Kestää todellakin useita katsomiskertoja. 4+ / 5

Calamari Union (1985)
- Harvasta Kaurismäen elokuvastakaan löytää näin velttoa porukkaa kuin tästä (no, ehkä Mikan Valehtelijasta). Pragmaattiset ratkaisut perustellaan kulloinkin tilanteeseen sopivalla, nerokkaalla muka-filosofialla. Sudet ulvovat ja muut vaarat ympäröivät, kun Peltsi, PPP, Syrjä ja kumppanit vaeltavat kohti Eiraa. Ilmeisesti tämän jälkeen AK ei ole enää ohjannut humalassa/laskuhumalassa, mikä on varmaan hieman vaikuttanut siihen, että elokuvat ovat alkaneet löytää myös suurempia yleisöjä. Mutta kertakaikkiaan nerokasta. 4½ / 5

Strada, La (1954)
- Fellinin roadmovie. Anthony Quinn (ei ilmeisesti italialaiset, vaan meksikolaiset sukujuuret?) näyttelee uskottavasti karskia kansanviihdyttäjää Zampanòa, ja Giulietta Masina on hieno herkkänä Gelsominana. Nino Rotan tunnari kuvaa mahtavasti Gelsominan tuskaa. Ei ole yhtä surrealistinen kuin 8½, mikä on hyvä asia. 4 / 5

The Day of the Jackal (1973)
- Eilisillan valvottaja Maikkarilla. Trilleri parhaimpaan seventies-tyyliin. Pituuskaan ei häiritse, koska tapahtumat kehittyvät tiivistyvällä tahdilla. Ei myöskään se, että lopputuloksen vähänkin Ranskan historiaa tietävä arvaa. Parissa kohdassa luulin jopa, että päähenkilöstä löytyisi sympaattisiakin puolia, mutta kun hän tappoi naisystävänsä, niin annoin periksi. 5- / 5

The Truman Show (1998)
- Uusintakatselu monen vuoden jälkeen. Jim Carrey todisti tällä elokuvalla, että hän sopii myös vakaviin rooleihin. On ajankohtainen, koska tosi-tv on ajan ilmiö. 4- / 5

Gone with the Wind (1939)