Armoton Maa (Open Range, 2003)
Tämä K. Costnerin ohjaama ja tähdittämä länkkäri ehti lojua jonkin aikaa digiboksin levyllä, ennenkun löytyi aikaa ja innostusta katsoa. Periaatteessa kiinnosti, käytännössä taas joku leffa meni aina ohi. No nyt se tuli katsottua ja se vetikin mukaansa aika hyvin. Oikeastaan odotin leffalta lähinnä komeita maisemia ja niitä tässä tarjoillaankin ihan mukavasti. Juoni ei sinällään ole kovin monimutkainen, avolaiduntajat saavat lähikylän tilallisen ja sheriffin niskaansa ja uhittelua seuraa lisää uhittelua ja homma päätyy yllättävän tehokkaaseen lopputaistoon. Muuten leffa on varsin hidasta fiilistelyä ja rakkaustarinan kehittelyä. Costnerin hahmo on tavallista Costneria, ihan sama kun esim. The Postmanissa ja Waterworldissa, mystinen pikkusankari. Robert Duvall vetää paljon paremman roolin. Jotain vetävää epiikkaa tähänkin pieneensuureenelokuvaan on saatu. 3/5.

Constantine (2005)
Trailerin perusteella odottelin tästä erittäin hyvää, mutta ei tämä nyt ihan niin hyvä ollutkaan. Visut toimivat loistavasti ja tunnelmakin oli paikoin varsin kohdallaan, mutta muuten oli aika vaisua toimintaa. Reeves on aina Reeves, eikä siitä näköjään juuri muutu. En tiedä miksi, mutta Reevesin ja Weiszin hahmojen kanssakäyminen oli jotenkin tosi epäuskottavaa. Varsinkin Weisz tuntui olevan todella hukassa kokoajan. Samoin Reevesin sidekicki tuntui varsin turhalta ja päälleliimatulta. 2puol/5

Ruusun Nimi (Der Name Der Rose, 1986)
Jean-Jacques Annaudin tulkinta Umberto Econ kirjasta. Tästä on kasvanut pikkuhiljaa yhä suurempi suosikki meikäläiselle. Jotenkin huomaan nauhoittavani tämän TV1000:lta vähän väliä ja aina sen jaksaa katsoa. Hankala sanoa mikä tässä viehättää, mutta tämä ja kupillinen luostariolutta kaveriksi, niin ilta on siinä. Miljöö on älyttömän hieno ja yksi parhaimpia castingeja, mitä mieleen tulee. Connery ainoana täyspäisenä hahmona on loistava, mutta Ron Perlmanin Salvatore varastaa shown. Hieno elokuva. 4puol/5

Hostage (title/tt0340163/)

Bruce Willis, panttivankeja sekä rytinää ja räimettä, kuulostaa tutulta. Hostage on mukava toimintajännäri, jossa Willis esittää kokenutta poliisia. Willis halitsee nämä toimintaroolit, kuin omat taskunsa. Vaikka käsikirjoitus on paikoin hieman ontuva, niin Willis onnistuu tiukalla roolityöllä korvaamaan paljon puutteita. Myös Jonathan Tucker ja Marshall Allman onnistuvat omissa rooleissaan. Elokuvassa on muutama käänne joiden avulla säilytetään katsojan kiinnostus koko elokuvan ajan. Mukavaa viihdettä, pisteitä elokuvalle 3½/5.

-KTB-

Hyvä elokuva. Juoneenkin oli saatu muutamia yllättäviä käänteitä ja pääosan esittäjien roolitkin natsasivat hyvin yhtä lukuunottamatta. Nimittäin Bruce Willisiä, joka vaikutti olevan kaikkea muuta kuin kylmähermoinen kaiken kokenut panttivankitilanteiden rutinoitunut neuvottelija. Vaikkei itse Brucen rooli miellyttänytkään, annan elokuvalle 4+ / 5. Ainesta olisi ollut viiteenkin tähteen. Laatuleffa jokatapauksessa.

The Blob - valuva kuolema (1988)

Tämä todellakin oli vieläkin hyvä leffa, ei ois uskonu näin monen vuoden jälkeen.
Prismasta kun tuon vitosella löysi niin pakkohan se oli ostaa ja muistella lapsuutta.

Efektit tietty oli mitä oli, mutta muuten leffana "erinomainen"

5/5 (imdb 5,5/10 blah)

SIN CITY (Frank Miller & Robert Rodriguez, 2005)

Viimein vuokrasin tämän taivaisiin kehutun leffan. Odotukset olivat pakosti melko korkealla. Leffa osoittautui käsittämättömän kehnoksi. Hyvä kun jaksoin loppuun katsoa. Erittäin tylsä tekele. Jatkuva splatter-väkivalta ja verikosto alkoivat rassata pahasti. Visuaalisuus toki omintakeinen mutta sittenkin epäinnostava. Musiikki kliseistä. Näyttelijäsuorituksia en menisi kehumaan. Kamerankäyttö oli mitä oli. Vastenmielinen leffa.

1.5 / 5

Viimeisimmät DVD-ostokset olivat syynissä.

Tim Burtonin Corpse Bride tuli katsastettua viime viikolla ja sen innoittamana ja kaverien kehumana pistin tilaukseen miehen aikaisemman animaation The Nightmare Before Christmas (title/tt0107688/) (1993). Tämä olikin selkeästi enemmän musikaali kuin Corpse Bride, ja CB:ssa juuri laulukohtaukset olivat niitä kaikkein tylsimpiä. Oli Nightmaressa pari hyvääkin kappaletta mutta kävi äkkiä tylsäksi. Perusidea oli ihan hauska mutta jotenkin siitä ei saatu puristettua kaikkia mehuja keitokseen mukaan. Ei vakuuttanut. 2.5/5

SubTV:n World Poker Tourin nostattama pokeri-innostus ja Playn halpa hinta saivat tilaamaan mainion korttipelidraaman Rounders (title/tt0128442/) (1998). Leffaa katsoessa tuli oikeastaan sama tuntemus kuin ensimmäistä kertaa WPT:ia katsellessa, että kuinka noin yksinkertaisesta pelistä voi saada aikaan näin iskevää viihdettä. Olin tämän joskus vuosia sitten nähnyt mutta nyt kun tiesin mitä Texas Hold 'Em tarkoittaa, leffa antoi paljon enemmän. Kuten sanottua, korttien lätkimisestä saa aikaan menevää draamaa ja loistava näyttelijäkaarti hoitaa homman kotiin. Matt Damon, Edward Norton, John Turturro, John Malkovich ja Martin Landau on vakuuttava lista. Pisteitä 4/5

The Cynic, the Rat & the Fist (1977) - Il cinico, l'infame, il violento
Maurizio Merli ja John Saxon - kovaotteiset miehet II. Napoli violentan kaltainen italocrime, jossa Merli jatkaa kovan kytän rooliaan tällä kertaa pallottelemalla Rooman kahden hallitsevan rikospomon välillä. Ei yllä aivan edeltäjänsä tasolle, vaikka tällä kertaa mukaan on saatu Tomas Miliankin. Sisältää kohtuullisen viileän Ad ogni coston kaltaisen heist-kohtauksen. 3.5/5

Aliens: Special Extended Director's Whatever Edition (1986)
Unohdin koko Quadrilogyn hyllyn kätköihin, vaikka tämä DC oli vielä näkemättä. Erittäin viihdyttävää scifitoimintaahan tämä pidempikin versio oli. Eräs lisäys tosin toi itselleni mieleen Goldeneyen (N64), ja tästä syystä tuo jakso herätti itsessäni lähinnä hilpeyttä. Versioita en lähde vertailemaan, koska kyse on loppujen lopuksi vain suoraviivaisesta toimintaviihteestä. Ja tähän tarkoitukseen kelpaavat molemmat. 4/5

Day of Anger (1968) - I giorni dell'ira
Yllättävän hieno spagu Valeriilta. Vaikka Leone-vaikutteet näkyvätkin elokuvasta selvimmin, juonesta ja Van Cleefin ja Gemman rooleista tulee lähinnä mieleen Hawksin loistava Red River. Tämä on kuitenkin italowesternia "leonemaisimmillaan" eikä vähiten sen vuoksi, että Valerii toimi Leonen apulaisohjaajana kolme vuotta aikaisemmin. Elokuvan kruunaa mainio loppukohtaus. 4/5

Day of Anger (1968) - I giorni dell'ira
Yllättävän hieno spagu Valeriilta. Vaikka Leone-vaikutteet näkyvätkin elokuvasta selvimmin, juonesta ja Van Cleefin ja Gemman rooleista tulee lähinnä mieleen Hawksin loistava Red River. Tämä on kuitenkin italowesternia "leonemaisimmillaan" eikä vähiten sen vuoksi, että Valerii toimi Leonen apulaisohjaajana kolme vuotta aikaisemmin. Elokuvan kruunaa mainio loppukohtaus. 4/5

Ihan offtopiccina ja mielenkiinnosta kysäisen, että mistäs kyseisen leffan hankit?

Ilmestyskirja Nyt. Redux

Whoa fucking what. Olipahan leffa. Ei oikein tiedä mitä tästä sanoisi. Ohjaus oli ihan mukiinmenevää, ei mitään überiä. Martin Sheenini ja sen viiksivallun (nimi?) roolisuoritukset olivat aika rautaa. Brandosta en ole ikinä tykännyt, enkä tykkää tämänkään jälkeen.

Mutta itse leffa. En tiedä, mutta semmoinen outo wtf- fiilis vallitsi melkein koko elokuvan ajan. Ja se loppu. Olisiko siitä pitänyt tajuta jotain muuta kuin että se Willard tappo Kurtzin ja se vapautti ne vietnamit ja ne oli fiiliksissä?
Olisi myös mielenkiintoista tietää, että perustuiko leffa jollain tapaa Raamatun Ilmestyskirjoihin.

Aika ajoin hieman tylsä (nukahdin kerran), olisiko pitänyt katsoa leikattu versio? Ja ja.. mitäs vielä. No ainakin elokuvahistorian top-5 one-linerista/dialogista plussaa.