Born To Kill on Syntynyt tappamaan (title/tt0039211/) suomeksi. ERITTÄIN tummaa noiria. Mukana mm. Killingissä ryöstökoplan jäsentä näytellyt Elisha Cook Jr.
Ei auta. Imdb:sta itsekin tsekkasin, mutta ei tunnu tutulta. Pidän kuitenkin silmät auki ja tsekkaan jos kohdalle sattuu!

Tarantinoa vaihteeksi. Eikä kyllä ihan kärkeen riittänyt, vaikka kovasti yritystä olikin. Voisi jopa sanoa, että ei tunnistaisi QT:n leffaksi, jos ei tietäisi. Leffasta puuttuu se jokin. Musiikit alempaa keskitasoa. Näyttelijät laadukkaita ja hoitavat hommansa hyvin.

Kokonaisuutena hyvä perusleffa. Niin sanotusti.

3.5/5

The Door in the Floor eli suomeksi Oven takana.(2005) title/tt0348593/

Elokuva oli varmaan ihan hyvä, ainakin kanssani katsoneet siitä pitivät. Minua häiritsi se, että raina oli tehty suosikkikirjailijani John Irvingin kirjasta Leski vuoden verran, ja elokuvaan oli käytetty vain kirjan ensimmäinen osa. Ei, ei tästä ole tarkoitusta tehdä LoTR:ia:), ja hienosti tuo enimmäinenkin osa toi kirjan perusajatuksen esiin, ja tämä kävi hyvin selville myös extroissa olleesta kirjailijan haastattelusta. Ajatus ikuisesta rakkaudesta tuli selväksi, mutta kun leffassa keskitytään kuvaamaan tunnelmaa ja tunteita, juoni jää hyvin heppoiseksi. Sitäpaitsi, kun tarinan tiesi, ei kerronta onnistunut pitämään jännitettä yllä. Silti, ei tämä mikään huono ollut. Luultavasti vain kukaan ei koskaan pysty tekemään minua täysin tyydyttävää filmatisointia yhdestäkään Irvingin kirjasta. Kim Basinger on edelleen kaunis nainen, Elle Fanning oli aivan ihastuttavan suloinen pikkutyttö, Jeff Bridges taitaakin olla oikeasti tsekkaamisen arvoinen näyttelijä, Eddie O'Hare oli mulle uusi tuttavuus, mutta ei huono sellainen. Vaikea sanoa mitä tästä pitäis antaa... No olkoon 3½/5. Jos kysessä ei olisi suosikkikirjailijani tekstiin perustuva elokuva, niin arvosana olisi varmasti ½ enemmän. Englanninkielinen nimi on muuten erittäin hyvä ja kuvaava. Tosin sen huomaa vasta elokuvan lopussa, eli en spoilaa mitään.

Friday Night Lights (2004)

Jälleen kertomus pikkukaupungin jenkkifutis tiimistä. Joukkueeseen asetetuista paineista ja niiden kanssa elämisestä. Tuttu ja turvallinen mutta silti toimiva tarina. Näyttelijät suoriutuvat hyvin rooleistaan ja pelikohtaukset olivat taas loistavasti kuvattu. Erityisesti Tim McGraw (home.php) näytteli roolinsa "vuoden isänä" yllättävän hyvin.

4/5

Höh, Nekromatik'han on laatuviihdettä koko perheelle saksan malliin. :)

ainaki melkein

Jep ainakin ZOMBIE 90:n jälkeen!!:naminami:

"Whaat, special forciiiis??"
"Yeah, nuclear special forciiis!!"

The Killing (Kubrick?) oli aika turha tekele 3/5,

Makuja on tietenkin monia, mutta itse pidän tätä kyllä parhaana heist-leffana kautta aikojen. Turha tekele ei missään nimessä!

A Night at Noxbury (tai jotain sinne päin)

Normaalia huonompi komedia. Sen verran täytyy hehkutusta antaa, että musiikit olivat mitä loistavimmat. Näyttelijät aivan kauheita, juonesta nyt puhumattakaan.. Muutama hauska kohtaus, muutoin kovin ohutta.

2+/5

El Mariachi

Rodriguezin ensimmäinen ohjaus, ja täytyy myöntää, että lahjakkuus paistoi läpi, vaikka budjetti oli luokkaa kengännauha. Ehdotonta herkkua on leffan alku, jossa on havaittavissa sujuvaa kerrontaa/ohjausta. Juoni on myöskin melko kiinnostava, mutta ehdotonta miinusta tulee vähemmän kauniista naisista. Suosittelen.

3½/5

Dogma:

Kevin Smith -komedia, ihan pätevä sellainen. Ensimmäinen tunti menee oikein mukavasti, ja laatudialogia on tarjolla jatkuvasti. Varsinaisia "repeämisiä" ei tapahdu kuitenkaan lainkaan, mutta hymyä ja Jarkkomaista hihitystä kyllä jonkin verran. Näyttelijät ovat kaikki ihan hyviä rooleissaa, vaikka eihän tämä nyt tosiaan mikään näyttelijöiden elokuva ole. Affleck & Damon -parivaljakon oletin olevan suuremmassa roolissa, mutta taitavat olla eniten mainostettuja lähinnä nimensä vuoksi. Ihan mukava & viihdyttävä paketti kuitenkin kaiken kaikkiaan. Se Jumalan ääni -ukkeli on pirun hauska ja selvästi elokuvan parasta osa-alue.

3½ / 5

Matchtickmen:

Olemattomalle huomiolle aivan syyttä jäänyt Ridley Scottin kelmielokuva. Nicole Cage on oma puoliluetettava itsensä, tehden varsin pätevän roolisuorituksen. Sam Rockwell Cagen rentona kaverina tekee itselleen varsin tyypillisen roolisuorituksen. Rooli ei tarjoa suuria mahdollisuuksia venymiseen ja Rockwell onkin jokseenkin juuri niin hyvä, kuin hahmo antaa myöden. Cagen roolihahmo sen sijaan kyllä antaisi mahdollisuuksia muistettavaankin tulkintaan, nyt se jää lähinnä tasolle "viihdyttävä".

Parasta Matchtickemenissa on aivan ylivoimaisesti Alison Lohman. White Oleanderista pongattu tyttö oli oikeastaan se alkuperäinen syy tämän elokuvan hankkimiseen, eikä elokuvan tekohetkellä 24 vuotias Lohman petä 14 vuotiaana teinityttönä. Roolisuoritus on hyvin yksinkertaisesti todettuna loistava. Jos nyt vielä vähän lisää kehutaan niin elokuva on kaikinpuolin nätin näköinen, eritoten omannäköisensä ja tarina on riittävän mielenkiintoinen pitämään kiinnostuksen yllä koko kestonsa ajan. Erittäin viihdyttävä elokuva, mutta ei sitten kuitenkaan oikeastaan juuri muuta.

4- / 5

päätimpä heittää aivot nurkkaan ja katsoa jonkun seikkailu leffan ja valituksi tuli

Sahara:eli katsomaan lähdin mieli avoimena ja pelkällä ajan käyttö periaatteella. tässä ei leffa pettänyt vaan tarjosi hauskaa actionia ja typeriä vitsejä. elokuva jaksoi viihdyttää ja saihan sillä ajan mukavasti kulumaan;) tällä periaatteella annan

:D :D :D :D /5 (tämä siis ihan aivot narikkaan mielessä)

Taustaa: kymmentuntinen työpäivä toimistossa sisältäen mm. viisituntisen palaverin. Puoliksi koomassa kotiin ja tykki tulille toiveessa katsella jokin täysin tyhjäpäinen mättöpätkä aivot narikkaan asenteella. Ja katso; Toiveeni toteutui!

EXIT WOUNDS (Steven Segal). Leffa vastasi täysin toivettani. Mielentilasta johtuen leffa oli itse asiassa yllättävän viihdyttävä. Tarinaan oli saatu muutama kiva yllätys (kuka olikaan oikeasti pahis ja kuka good guy) ja autoja rikottiin paljon (niitä budjettikärryjä) ja hienoilla autoilla kruisailtiin näyyttävästi (niitä ei rikottu). Päähänlyöntikisaa Segalimaisesti riittävästi ja tissitkin nähtiin. Ja kökköä actionhuumoria genren sääntöjen määräämä määrä.

Sopivassa mielentilassa tämä on 3/5, väärän mielialan vallitsessa jopa 1/5 on liikaa.

BTW, miksi tämmöisessä leffassa pitää aina olla joku irrallinen pukuhuone, punttisali tms. yläruumis-paljaana-pullistellen-enhän-ole-yhtään-gay-kohtaus?

Todella pitkä aika on edellisestä postauksesta, joten nämä seuraavat ovat kertyneet viikkojen ajalta.


Komisario Palmun erehdys (title/tt0054001/)

Se ensimmäinen Palmu-elokuva ja itsellä ensimmäisen kerran nähtävänä. Mielenkiintoinen murhatarina tämä oli ja Kassilan ohjausta oli ilo katsella. Myös näyttelijöiden puolelta tuli unohtumattomia rooleja. 4/5


Kaasua, Komisario Palmu (title/tt0055038/)

Heti perään se seuraava. Tässä itse tarina ei ollut aivan ensimmäisen Palmu-leffan veroinen, mutta mielestäni pääosanäyttelijöiden kemiat kohtaavat tässä mitä mainioimmin ja jopa herkullisemmin kuin siinä ekassa. Ja Leo Jokelahan on itseoikeutetusti Suomen peter lorre. 4/5


Three Days of the Condor (title/tt0073802/)

Tämä oli täynnä sitä kultaisen 70-luvun tunnelmallista agenttijännärimeininkiä. Mukavastihan leffa jaksoi pitää otteessaan loppuun asti. Näyttelijöistä paras oli tietysti Max Von Sydow. Hieman tarinassa epäilytti ainakin se,kuinka helposti Faye Dunawayn hahmo kellistyi Redfordin alle.. Elokuvan muut ansiot kuitenkin sen verran vankat että sille irtoaa 4/5.


Dear Frankie (title/tt0377752/)

Pakkohan tämä oli hommata katsottavaksi, kun kerran kehutusta brittidraamasta oli kyse. Hieno kuvaus lapsen ja tämän yksinhuoltajaäidin elämästä. Tarina asetti varsin kovat odotukset elokuvalle ja ei ne ihan kaikilta osin täyttyneet. Älkää kuitenkaan väärin käsittäkö, todella laadukas leffa on kyseessä ja loppu onnistui vakuuttamaan, joten kyllä tälle suositukset voi antaa. Suosikkibrittidraamojen joukkoon tämä ei ihan noussut, ehkä eniten jäin lisärosoisuutta kaipaamaan. 4/5.


Gilbert Grape (title/tt0108550/)

Toinen lämminhenkisen draama. Tämän näkemisestä oli 10 vuotta ehtinyt vierähtää ja parempihan se oli kuin mitä muistikuvat kertoivat. Kautta linjan upeaa näyttelyä ja kaunis tarina hienosti rakennettuine päähenkilöineen. Jostain syystä pala ilmestyi kurkkuun elokuvan aikana useampaankin kertaan. Kaunista. 4½/5.


Taxi Driver (title/tt0075314/)

Joissain leffoissa homma vaan natsaa täydellisesti kohdalleen. Taksikuskin alussa kun Bernard Herrmanin musiikki pyörähtää käyntiin ja kuvat paskaisesta New Yorkista ilmestyvät ruutuun, tuntuu jokin heti loksahtavan kohdalleen. Ja kun elokuva jatkaa samalla linjalla loppuun asti jättäen vielä mukavasti tulkinnanvaraa, niin voi todeta nähneensä mestariteoksen. 5/5.

Matchtickmen:

Olemattomalle huomiolle aivan syyttä jäänyt Ridley Scottin kelmielokuva. Nicole Cage on oma puoliluetettava itsensä, tehden varsin pätevän roolisuorituksen......Erittäin viihdyttävä elokuva, mutta ei sitten kuitenkaan oikeastaan juuri muuta.

4- / 5

Samoilla linjoilla ollaan. Alison Lohman hurmasi meikäläisen Big Fish:ssä. Osittainen hankintasyykin siis sama. Kukas tuo Nicole Cage muuten on? ;)

Samoilla linjoilla ollaan. Alison Lohman hurmasi meikäläisen Big Fish:ssä. Osittainen hankintasyykin siis sama. Kukas tuo Nicole Cage muuten on? ;)

En tiedä minäkään. Mutta kerropa sinä minulle, että mikä elokuva tuo Matchtickmen oikein on? IMDB ei kyseistä elokuvaa tunne ja kuitenkin olet tuon elokuvan (myös) hankkinut? Jotain kotikutoista materiaalia, b-luokan Wesley Snipes-tuotantoa vai ihan jotain muuta? Itse pidin kuitenkin myös elokuvasta Matchstick Men. Oletko nähnyt sitä?


Jos nussii pilkkua, mitää olla valmis menemään pohjaan asti. ;)

The Philadelphia Story (title/tt0032904/) (Skandaalihäät)
Screwball-klassikko, jos ei nyt aivan täysosuma ollut, niin viihdyttävän elokuvatuokion kuitenkin tarjosi. Näyttelijäsuoritukset (Stewart, Hepburn ja Grant - vahvempaa pääosakolmikkoa saa toivoa) olivat kyllä erinomaisia ja kemiat olivat kohdallaan, mutta muutama suvantokohta aiheutti turhia hidastumisia elokuvan tahdissa. :):):):)-

Quatermass and the Pit (title/tt0062168/)
Vanhaa kunnon Hammer-scifiä. Juoni oli sopivasti kiehtova ja muutenkin tällainen tunnelmoiva tiedemieslähtöinen b-luokan scifistely miellyttää. Taas huomasi että ennen sentään keskityttiin enemmän juonilähtöiseen kerrontaan, valitettavasti nykyisin b-scifi sortuu aina jossain vaiheessa aivottomaksi räiskinnäksi. :):):)+

Makuja on tietenkin monia, mutta itse pidän tätä kyllä parhaana heist-leffana kautta aikojen. Turha tekele ei missään nimessä!

Jaa, että ihan heist-leffa... Ei tolle todella vakiintuneelle termille ole suomenkielistä vastinetta?

Mut mun mielestä toi black&white-elokuva is directed by todella loistava ohjaaja Kubrick, mutta herran alkupään tuotanto ei simply yllä Outolemmen jälkeisen tuotannon levelille.

Jaa, että ihan heist-leffa... Ei tolle todella vakiintuneelle termille ole suomenkielistä vastinetta?

"Keikkaelokuvasta" voinee puhua, mutta ei sekään ole aivan toimiva termi, joten "heist" on yleisesti käytetty kuvattaessa kyseistä genreä.

"Keikkaelokuvasta" voinee puhua, mutta ei sekään ole aivan toimiva termi, joten "heist" on yleisesti käytetty kuvattaessa kyseistä genreä.
Ai-jaa, koskaan tommosta nähny/kuullu suomenkielisissä teksteissä. Mutta olkoon, kyllä se englanti kivasti värittää tätä ilmaisuvoimatonta äidinkieltä!

Jali ja Suklaatehdas. Dubbaamaton versio. 4-/5. Tyypillistä Burtonia; käsittämättömän hienot lavasteet ja musiikit. Muutenkin esteettinen silmä esimerkiksi aurinkolasien muotoilua myöten jokseenkin täydellistä. Mutta joku siitä vaan jää kerronnallisesti uupumaan. En osaa sanoa mikä se on, mutta mielestäni elokuva vähän läsähti lopussa.

En tiedä minäkään. Mutta kerropa sinä minulle, että mikä elokuva tuo Matchtickmen oikein on?....

Jos nussii pilkkua, mitää olla valmis menemään pohjaan asti. ;)

Voihan vitalis, mikä moka. You got me! :p

ryömii pimeään nurkkaan häpeämään...

Schindlerin lista: päätimpä katsoa ensimmäisen kerran tämän elokuvan ja voin sanoa että se oli mestari teos. elokuva nosti tunteet pintaan ja pakotti katsomaan loppuun, toisin sanoen en olisi voinut lopettaa vaikka olisin halunnut niin hyvä se oli:thumbsup: . elokuvan musta valkoisuus nosti tunnelman jo kauas korkeuksiin. juoni oli mahtava ja näyttelijät uskomattomia. tämä elokuva ei petä:king:

:) :) :) :) :) /5

Schindlerin lista: päätimpä katsoa ensimmäisen kerran tämän elokuvan ja voin sanoa että se oli mestari teos. elokuva nosti tunteet pintaan ja pakotti katsomaan loppuun, toisin sanoen en olisi voinut lopettaa vaikka olisin halunnut niin hyvä se oli . elokuvan musta valkoisuus nosti tunnelman jo kauas korkeuksiin. juoni oli mahtava ja näyttelijät uskomattomia. tämä elokuva ei petä

Jos vain saksalaiset puhuisivat tässä elokuvassa saksaa eivätkä englantia niin tälle voisi ehkä antaa melkein yhtä hyvät pisteet kuin Van Dammen Universal Soldier: The Return:lle.Tässä elämää suuremmassa 90-luvun parhaan elokuvan jatko-osassa Van Damme päästää luonnenäyttelijän lahjansa valloilleen: dialogi ja eläytyminen lähentelevät täydellisyydessään taidetta, kun Luc Deveraux (Van Damme) ottaa matsia muiden supersolttujen kanssa.Kameratyöskentely ja leikkaus on myöskin ensiluokkaista; melkein kyynel silmässä katsoin kierrepotkujen hidastusten saumatonta sovitusta kokonaisuuteen.
Käsikirjoituksellisena huippuyksityiskohtana jokaisessa taistelukohtauksessa on alku-,keski-, ja loppukohdat.Elokuvan unohtumaton musiikki ja kiivaiden taistelukohtausten uskomattomat äänitehosteet kruunavat kokonaisuuden.Universal Soldier: The Return on ykkösosaakin hivenen parempi toimintaspektaakkeli.Pakko-ostos kaikille laatuelokuvan ystäville. 7/5

7 päivältä katottuja:

The Boondock Saints: